Tyttö nimen takaa

Minä olen niin pieni,ettei minulla ole nimeä, vastasi mönkijä innokkaasti. Ajatella, ei kukaan ole sitä ikinä aikaisemmin kysynyt. Ja sitten tulet sinä , josta olen kuullut niin paljon ja johon olen halunnut tutustua, ja kysyt mikä minun nimeni on. Luuletko - voi sentään jos voisit - tarkoitan, olisiko siitä kauhean paljon vaivaa, jos keksisit minulle nimen, joka olisi minun eikä kenenkään muun? 

-Tove Jansson-

Kummilahjat

Varmaan suosituin runo ristiäisissä, mutta tää on vaan niin hyvä! Tosin meidän tyvären ristiäisiä vietettiin 5.4 kotosalla. Tilaisuus oli pienimuotoinen eli meän lisäksi oli; isovanhemmat, meidän sisarukset, minun kummitäti, Sofian kummit ja serkku. Pappi vielä tietenki. Kakkukahvit ja pientä suolaista oli tarjolla kasteen jälkeen. Kaste sai minun kummitäti-Leilan herkistymään melkein kyyneliin asti, sillä meidän tyvär sai nimen; Sofia Leila Kristiina.

Vanhemmat, pappi ja kummit

Ensin mulla ja hellulla oli Erika nimi mielessä ja oltiinki päätetty et siitä nimestä tulisi etunimi, mutta tyttö syntyi ja me molemmat oltiin mietitty Sofia nimeä ja meistä molemmista soli kaunis nimi ja sopi tytölle niin hyvin että päätettiin laittaa se sittenki etunimeksi. Sain ristiäisten jälkeen kuulla et minun mummon äitin toinen nimi oli Sofia ja se nimi oli muutenki kulkenut meidän suvussa mutta toisena nimenä. 

Leila nimi tulee minun suvusta ja son minun rakkaan kummitädin nimi ja siksi oli ehoton että kummitätini tuli ristiäisiin. Olin hellulle sanonu jo alussa ko saatiin tietää että tyttö tulee et haluan Leila nimen antaa tytölle toiseksi tai kolmanneksi nimeksi, riippuu tieten miten se sopii sinne muitten nimien kans. Onneksi hellulle kävi Leila nimi, ettei sanonu sille ei, eikä edes vihjaillu siihen suuntaan että ei sitä nimeä, hellu kyllä tietää kuinka tärkeä kummitäti on mulle.  

Kristiina nimi tulee taas hellun suvusta ja itseasiassa anoppi ehotti sitä nimeä sanomalla et jos nimi ei ole vielä päätetty niin minun isän äidin nimi oli Hilma Kristiina ja siitä se Kristiina nimi lähti. Oltiin Maria nimeä mietitty myös kolmanneksi nimeksi, mutta niin moni olo kastanu lapsen Mariaksi tai se löytyi toisista nimistä ja osa kavereista/tutuista omistaa Maria nimen.

2 viikkoa ennen ristiäisiä päätettiin sitten yhdessä että meidän tytöstä tulee Sofia Leila Kristiina hellun sukunimellä. Kaunis on nimi ja niin on kaunis tyttökin ♥

Synnytyskertomus

Ei synnyttäminen kyllä mitään mukavaa hommaa ollut, mutta ei se silti ollut niin "kauheaa" mitä olin kuvitellut. Hellu tieten saatto vähän olla kauhuissaan ko tuli huuettua ponnistusvaiheessa ja muutama kirosanaki tais lennellä ilmaan. Onneksi oli mukavat kätilöt! 

Synnytyksen alkamisesta ei ollut mitään merkkejä ja oltiin Hellun kans herätty 12.02 jo aamu 6 koska piti lähteä käymään LKSn äitiyspolilla klo 9.30. Otettiin sairaalakassi ja turvakaukalo mukaan sillä meinattiin sen käynnin jälkeen jäädä hellun veljen tykö ootteleen et koska synnytys alkais. Sielä sitte tutkittiin ja Sofiasta otettiin painoarvioita sun muuta ja sanottiin että oon 3cm auki ettei kannata vielä lähteä kotia et oottakaa iltaan asti Rovaniemellä sillä sisä tutkimus saattoi käynnistää synnytyksen ja piti sen takia oottaa että jos supistukset menevät ohi. Sain ihme ja kumma nukuttua supistuksilta parin tunnin päikkärit mutta onneksi niitä supistuksia tuli yli puolen tunnin välein. 

7 alko supistukset tihenemään 10 min välein ja kestivät n 1,5min. Klo 21 soitin synnärille että nyt on tullu parin tunnin ajan tasaisesti supistuksia niin sieltä sanottiin että voit tulla tänne tai voit ootella sielä jos siltä tuntuu että pystyt olemaan supistusten kans. Vähän ennen klo 22 sanoin hellulle että nyt en pysty olemaan ennää sekunttiakaan sillä supistukset alkoivat käymään sietämättömiksi ja lähettin synnärille. Matkalla mulla kävi mielessä että "mitä jos tämä onki väärä hälytys ja ne sanovat että voit lähteä kotia", mutta sitten ko olin ollu sen vajaa puol tuntia siinä käyröillä ja katottiin et paljon on auki niin kätilö sano että 4cm olet auki että kyllä sie synnytät tänä yönä. 

Supistukset olivat kyllä pahinta synnytyksessä ja kysyin koko ajan epiduraalia mut lääkäri oli jossaki huitelemassa niin sen kans kesti ja hengittelin ilokaasua, joka ei kyllä auttanu yhtään vaan meinas aina taju lähteä ko sitä hengitin. Hellulle kirosin supistuksia ko ne tuntu niin v*ttumaisilta ja sietämättömiltä ja lopulta sitte sain suurinpiirtein 00-0.30 välillä epiduraalin ja olin edelleen 4cm auki. Helpotti mukavasti oloa ei kipua mut tunsin joka supistuksen ja meillä siinä kävi mielessä että aamulla vasta tulee olemaan se ponnistusvaihe jos son kerta et sentti per tunti sen avautumisen kans ja ko minun äitin synnytys kesti 13 tuntia ja moni sanonu et tytär on samanlainen synnyttäjä ko oma äitinsä

Taas supistukset alkoivat menemään kivuliaiksi ja oli tarkoitus nostaa epiduraalin annostusta niin yhtä äkkiä tuli tarve ponnistaa ja sanoin kätilölle että minun on pakko ponnistaa. Kätilö tarkasti et kuinka paljon oli paikat auennu niin ekat sanat oli "saat alkaa nyt sitten ponnistamaan, oot kokonaan auki" hyvästi epiduraali... Oli vähän mitä vittua -fiilis ko kaikki tapahtui niin nopeaa ko oltiin valmistauduttu ootteleen aamuun asti. Klo oli 1 yöllä kun kalvot puhkaistiin ja aloin sitten ponnistamaan, kipuja ei ollut mutta tunsin koko prosessin. Jossain vaiheessa sanottiin et pää on näkösällä haluatko kokkeilla, siinä vaiheessa ei haluttanu kyllä mittään päätä kokkeilla ko halusin vain tyvären pihalle ja Sofia syntyikin jo klo 1.29 ♥

Kun Sofia tuli maailmaan niin muistan vain sen kuinka sekavat minun tunteet oli onnesta ja hämmennyksestä enkä kuullut mitään muuta kuin Sofian itkun ja sen hetken tapahtumat on vähän pimennossa ko katselin vuorotellen hellua ja sitten meän pientä tyttöä minun sylissä ja siinä mietin et tätä pientä tyttöäkö olen viimeiset 9kk kantanu, se tuntui jotenki epätodelliselta mutta niin mahtavalta. Kahdesta tuli kolme, perhe.

Soli inhottavaa ne jälkipainelut ja -synnytykset, meinasin kätilöä mennä huitaseen ko se paineli niin voimakkasti mut hoin vain itelle et "se kuulu tähän koita kestää". Niin ja ne 4 päivää sairaalassa, halusin vain äkkiä hellun ja tyvären kans kotia. Synnytys oli minun mielestä muuten yllättävän nopea ja helppo ettei jäänyt itelle ainakaan mitään traumoja sillä säilyin vielä ilman tikkejä, pieni nihrauma oli vain tullut ei mitään muuta. Jos epiduraalia olis ehitty nostaa niin en olis välttämättä tuntenu ponnistus prosessia sillä mulla oli kuiten tunto koko ajan muttei kipuja. Hengittäminen tuntui hullulta ko sain keuhkot aivan täyteen ilmaa ja käveleminen oli vähän huteraa ko heikotti niin paljon ja istuminen oli vähän epämukavaa. Niin ja eka ruoka synnytyksen jälkeen! Tuntui ettei maha täyty ollenkaan.

♥ ♥

Mut kaiken kaikkiaan jäi positiivinen kuva synnytyksestä ja synnyttäisin kyllä uudelleenki, pitähään Sofialle jossain vaiheessa tehä pikkuveli tai -sisko!