Kun kahdesta tuli kolme

Yli vuosi sitten hellun kans olimme puhuneet että haluamme lapsen, mutta ei silti vielä vaan olimme miettineet että alkaisimme vuojen päästä, eli näihin aikoihin yrittämään lasta ja jätettään ehkäisy kokonaan pois. Suhde oli vakaalla pohjalla ja meillä oli menny tosi hyvin (menee vieläkin) ja muutenki oltiin puhuttu siihen malliin että halutaan olla yhdessä vielä vanhanaki jos vain on mahdollista.

Kaks viikkoa ennen juhannusta aloin oksentelemaan, mutta raskaus ei käynyt ihan heti mielessä sillä söin kuitenkin e-pillereitä ja luulin että oksentelu johtui rapulasta. Kolmantena päivänä aloin miettimään ettei tämä ole aivan normaalia eikä voi rapulasta johtua ko en ole kuitenkaan juonu. Hellun kans juteltiin näistä ja alettiin epäileen että olisin raskaana, mutta se tuntui jotenki mahdottomalta ajatukselta pillereitten takia. Hyvä ystäväni kävi ostamassa mulle raskaustestin ja siinä ystäväni kans juteltiin ja panikoin et mitä jos mie olenki raskaana, mitä mie teen, apuaaa... Vähän oli sekavat tunteet ja pelotti tehdä testi, mut pakkohan soli. Positiivistahan se näytti ja mikä tunne vyöry tuli; oli paniikkia, intoa, pelkoa, onnentunnetta, itkua, naurua...

Hellulle kerroin testin tuloksen ja hellu otti sen yllättävän rauhallisesti, liiankin ja se sekavoitti enempi minun tunteita ko en tiennyt et oliko se hyvä vai huono juttu hellun mielestä. Myöhemmin kuulin anopilta et hellu oli samana päivänä hälle sanonu et kuinka innoissaan oli ko sai kuulla et testi oli positiivinen että mie olen raskaana, mutta hän ei halunnut mulle näyttää sitä innostusta ettei hän vain olisi painostanut minua pitämään lasta, sillä hellu ties että hän haluaa pitää lapsen, mutta mie olin epävarma. En silti ollut täysin abortin kannalla vaan 35% sano että älä pidä ja 65% huus että joo, mutta mitä enempi puhuin hellulle niin sitä enemmän halusin pitää lapsen, sillä oltiin puhuttu että halutaan lapsi ja meillä menny muutenki tosi hyvin ja sitten se että ehkäisystä huolimatta tulin raskaaksi. Kerroin sitten hellulle et mihin lopputulokseen olin tullut ja voi että millainen onnen ilme hänen kasvoilleen tuli ko sanoin että kyllä meistä vanhemmat tulee.

En ole hetkeäkään katunu sitä päätöstä, sillä nyt olen maailman ihanimman tytön äiti ja hellun kans ollaan kihloissa. Vaikka joskus ero tulis niin se ei minua tule lannistamaan sillä minun elämään tulee aina kuulumaan Sofia, vaikka mitä tapahtuis ja son minun ykkös asia tässä elämässä ja menee kaiken muun edelle.

Takapihan teini

Rivarissa on se hyvä puoli ettei tarvi kovin kauas mennä jos haluttaa ulkona olla! Avaa vain takaoven niin saapi rauhassa olla omalla takapihalla ja nauttia maisemista ja olla naapureitten kyylättävänä. No ei silti, aika suojaisa tämä meän takapiha ettei silti aivan suora näkymä oo naapureilla tänne ja mukavan tilava vieläki.

  

Tosin meän takapihalla ei ole mitään muutako grilli vain ko ei ole tullu hommattua mitään tänne ja tää on eka kesä tässä asunnossa. Mut ens kesäksi olisi tarkoitus laittaa takapiha kuntoon! mm. Sofialle uima-allas, kukkia, oleskelupaikka yms..

Rusketusraidat

Näytä mulle missä sullon rusketusraidat...

No niin vain näkkyy!

Kesäpäivä rannalla

On ollut kyllä mukava päässä tämän vauva-arjen keskellä vähän rentoutumaan ystävien kans rannalle, saa vain olla ja maata auringossa ja puhua paskaa maan ja taivaan väliltä ja tietenki uimassa käyä vilvoittelemassa.

Oon haaveilu jo muutamana kesänä et otan aurinkoa rannalla ja hankin itelle kunnon rusketuksen joka mulla on ollu viimeksi 5 vuotta sitte (?) ja nyt oon aika hyvin onnistunu siinä tehtävässä. Sain talviturkinki heitettyä pois ja oon nyt 4 käyny uimassa ja voi että ko oli lämmin vesi!

 

Onneksi oon periny isältä sen että rusketun helposti mutta en pala, kun taas minun sisko ei meinaa ruskettua millään ja palaa herkästi niinkuin meän äitikin. Tuntuu muutenki et jos tunninki istun rannalla niin näytän jo mustalta makkaralta kun taas kaverit on saanu päivettyneen ihon. Onko tuo ees sana? Päivettynyt.

Tehtiin hiekkakakkuja!

Joo ei oo yhtään kuuma ollu.. ja rakastuin tuohon Garnierin aurinkorasvaan! Huomasin kyllä että edistää ruskettumista ja iho kimaltelee kauniisti kun tuota levittää, eikä tunnu kyllä olenkaan iholla että olisi aurinkorasvaa laittanu.

Tyttö nimen takaa

Minä olen niin pieni,ettei minulla ole nimeä, vastasi mönkijä innokkaasti. Ajatella, ei kukaan ole sitä ikinä aikaisemmin kysynyt. Ja sitten tulet sinä , josta olen kuullut niin paljon ja johon olen halunnut tutustua, ja kysyt mikä minun nimeni on. Luuletko - voi sentään jos voisit - tarkoitan, olisiko siitä kauhean paljon vaivaa, jos keksisit minulle nimen, joka olisi minun eikä kenenkään muun? 

-Tove Jansson-

Kummilahjat

Varmaan suosituin runo ristiäisissä, mutta tää on vaan niin hyvä! Tosin meidän tyvären ristiäisiä vietettiin 5.4 kotosalla. Tilaisuus oli pienimuotoinen eli meän lisäksi oli; isovanhemmat, meidän sisarukset, minun kummitäti, Sofian kummit ja serkku. Pappi vielä tietenki. Kakkukahvit ja pientä suolaista oli tarjolla kasteen jälkeen. Kaste sai minun kummitäti-Leilan herkistymään melkein kyyneliin asti, sillä meidän tyvär sai nimen; Sofia Leila Kristiina.

Vanhemmat, pappi ja kummit

Ensin mulla ja hellulla oli Erika nimi mielessä ja oltiinki päätetty et siitä nimestä tulisi etunimi, mutta tyttö syntyi ja me molemmat oltiin mietitty Sofia nimeä ja meistä molemmista soli kaunis nimi ja sopi tytölle niin hyvin että päätettiin laittaa se sittenki etunimeksi. Sain ristiäisten jälkeen kuulla et minun mummon äitin toinen nimi oli Sofia ja se nimi oli muutenki kulkenut meidän suvussa mutta toisena nimenä. 

Leila nimi tulee minun suvusta ja son minun rakkaan kummitädin nimi ja siksi oli ehoton että kummitätini tuli ristiäisiin. Olin hellulle sanonu jo alussa ko saatiin tietää että tyttö tulee et haluan Leila nimen antaa tytölle toiseksi tai kolmanneksi nimeksi, riippuu tieten miten se sopii sinne muitten nimien kans. Onneksi hellulle kävi Leila nimi, ettei sanonu sille ei, eikä edes vihjaillu siihen suuntaan että ei sitä nimeä, hellu kyllä tietää kuinka tärkeä kummitäti on mulle.  

Kristiina nimi tulee taas hellun suvusta ja itseasiassa anoppi ehotti sitä nimeä sanomalla et jos nimi ei ole vielä päätetty niin minun isän äidin nimi oli Hilma Kristiina ja siitä se Kristiina nimi lähti. Oltiin Maria nimeä mietitty myös kolmanneksi nimeksi, mutta niin moni olo kastanu lapsen Mariaksi tai se löytyi toisista nimistä ja osa kavereista/tutuista omistaa Maria nimen.

2 viikkoa ennen ristiäisiä päätettiin sitten yhdessä että meidän tytöstä tulee Sofia Leila Kristiina hellun sukunimellä. Kaunis on nimi ja niin on kaunis tyttökin ♥

Synnytyskertomus

Ei synnyttäminen kyllä mitään mukavaa hommaa ollut, mutta ei se silti ollut niin "kauheaa" mitä olin kuvitellut. Hellu tieten saatto vähän olla kauhuissaan ko tuli huuettua ponnistusvaiheessa ja muutama kirosanaki tais lennellä ilmaan. Onneksi oli mukavat kätilöt! 

Synnytyksen alkamisesta ei ollut mitään merkkejä ja oltiin Hellun kans herätty 12.02 jo aamu 6 koska piti lähteä käymään LKSn äitiyspolilla klo 9.30. Otettiin sairaalakassi ja turvakaukalo mukaan sillä meinattiin sen käynnin jälkeen jäädä hellun veljen tykö ootteleen et koska synnytys alkais. Sielä sitte tutkittiin ja Sofiasta otettiin painoarvioita sun muuta ja sanottiin että oon 3cm auki ettei kannata vielä lähteä kotia et oottakaa iltaan asti Rovaniemellä sillä sisä tutkimus saattoi käynnistää synnytyksen ja piti sen takia oottaa että jos supistukset menevät ohi. Sain ihme ja kumma nukuttua supistuksilta parin tunnin päikkärit mutta onneksi niitä supistuksia tuli yli puolen tunnin välein. 

7 alko supistukset tihenemään 10 min välein ja kestivät n 1,5min. Klo 21 soitin synnärille että nyt on tullu parin tunnin ajan tasaisesti supistuksia niin sieltä sanottiin että voit tulla tänne tai voit ootella sielä jos siltä tuntuu että pystyt olemaan supistusten kans. Vähän ennen klo 22 sanoin hellulle että nyt en pysty olemaan ennää sekunttiakaan sillä supistukset alkoivat käymään sietämättömiksi ja lähettin synnärille. Matkalla mulla kävi mielessä että "mitä jos tämä onki väärä hälytys ja ne sanovat että voit lähteä kotia", mutta sitten ko olin ollu sen vajaa puol tuntia siinä käyröillä ja katottiin et paljon on auki niin kätilö sano että 4cm olet auki että kyllä sie synnytät tänä yönä. 

Supistukset olivat kyllä pahinta synnytyksessä ja kysyin koko ajan epiduraalia mut lääkäri oli jossaki huitelemassa niin sen kans kesti ja hengittelin ilokaasua, joka ei kyllä auttanu yhtään vaan meinas aina taju lähteä ko sitä hengitin. Hellulle kirosin supistuksia ko ne tuntu niin v*ttumaisilta ja sietämättömiltä ja lopulta sitte sain suurinpiirtein 00-0.30 välillä epiduraalin ja olin edelleen 4cm auki. Helpotti mukavasti oloa ei kipua mut tunsin joka supistuksen ja meillä siinä kävi mielessä että aamulla vasta tulee olemaan se ponnistusvaihe jos son kerta et sentti per tunti sen avautumisen kans ja ko minun äitin synnytys kesti 13 tuntia ja moni sanonu et tytär on samanlainen synnyttäjä ko oma äitinsä

Taas supistukset alkoivat menemään kivuliaiksi ja oli tarkoitus nostaa epiduraalin annostusta niin yhtä äkkiä tuli tarve ponnistaa ja sanoin kätilölle että minun on pakko ponnistaa. Kätilö tarkasti et kuinka paljon oli paikat auennu niin ekat sanat oli "saat alkaa nyt sitten ponnistamaan, oot kokonaan auki" hyvästi epiduraali... Oli vähän mitä vittua -fiilis ko kaikki tapahtui niin nopeaa ko oltiin valmistauduttu ootteleen aamuun asti. Klo oli 1 yöllä kun kalvot puhkaistiin ja aloin sitten ponnistamaan, kipuja ei ollut mutta tunsin koko prosessin. Jossain vaiheessa sanottiin et pää on näkösällä haluatko kokkeilla, siinä vaiheessa ei haluttanu kyllä mittään päätä kokkeilla ko halusin vain tyvären pihalle ja Sofia syntyikin jo klo 1.29 ♥

Kun Sofia tuli maailmaan niin muistan vain sen kuinka sekavat minun tunteet oli onnesta ja hämmennyksestä enkä kuullut mitään muuta kuin Sofian itkun ja sen hetken tapahtumat on vähän pimennossa ko katselin vuorotellen hellua ja sitten meän pientä tyttöä minun sylissä ja siinä mietin et tätä pientä tyttöäkö olen viimeiset 9kk kantanu, se tuntui jotenki epätodelliselta mutta niin mahtavalta. Kahdesta tuli kolme, perhe.

Soli inhottavaa ne jälkipainelut ja -synnytykset, meinasin kätilöä mennä huitaseen ko se paineli niin voimakkasti mut hoin vain itelle et "se kuulu tähän koita kestää". Niin ja ne 4 päivää sairaalassa, halusin vain äkkiä hellun ja tyvären kans kotia. Synnytys oli minun mielestä muuten yllättävän nopea ja helppo ettei jäänyt itelle ainakaan mitään traumoja sillä säilyin vielä ilman tikkejä, pieni nihrauma oli vain tullut ei mitään muuta. Jos epiduraalia olis ehitty nostaa niin en olis välttämättä tuntenu ponnistus prosessia sillä mulla oli kuiten tunto koko ajan muttei kipuja. Hengittäminen tuntui hullulta ko sain keuhkot aivan täyteen ilmaa ja käveleminen oli vähän huteraa ko heikotti niin paljon ja istuminen oli vähän epämukavaa. Niin ja eka ruoka synnytyksen jälkeen! Tuntui ettei maha täyty ollenkaan.

♥ ♥

Mut kaiken kaikkiaan jäi positiivinen kuva synnytyksestä ja synnyttäisin kyllä uudelleenki, pitähään Sofialle jossain vaiheessa tehä pikkuveli tai -sisko!

Olohuoneelle uutta ilmettä! OSA 1

Hellun kans mietittiin et olohuoneen pitäis saada vähän uutta ilmettä ko on tummia huonekaluja. Oon ite jotenki nyt tykästyny valkoiseen, vaalean harmaaseen ja beigeen. Helluki on tykästynyt nyt valkoiseen väriin, jes! Tilattiinki sitte valkoinen tv-taso ja nyt ootellaan et koska se tullee kotia.

Tuohon väliin pitäis jotakin keksiä!

Uutta tv-tasoa ootellessa..

Ollaanki hellun kans vähän yritetty piristää tätä olohuonetta vaaleilla väreillä, lampaantaljoilla, tyynyillä, verhoilla ja ihanaööa karvamatolla johon oon rakastunu! Löytyyhän tuolta tieten valkoinen seinähylly ja pikkupöytä. Vieläkö sais tv-tason vaihettua ja jotku kesäiset verhot ja nuo turkoosit laatikot vaihettua niin hyvä tulee.

Olohuone nyt

Tykkään aivan mahoton sisustaa ja vaihtaa kodin ilmettä erilaiseksi. Ei aina tarvi ostaa uusia huonekaluja, mut järjestystä vaihtamalla ja tieten verhoja ja mattoja vaihtamalla. Tulee heti paljon parempi ja iloisempi fiilis, oon niinku lapsi karkkikaupassa ko pääsee sisustaan!

Äitienpäivä

Tänään on siis minun ensimmäinen äitienpäivä äitinä. Odotin tätä innolla, mutta sain kyllä pettyä oikein kunnolla ja vähän on kyllä surullinen mieli, kiitos hellun. Suunnitelmissa oli et saan ottaa tämän päivän rennosti ja hellu aiko mulle äitienpäiväkahvit keittää ja tuua vielä sänkyyn asti. Aijoimme myös vaunuilla anopin tykö kakkukahville ja minun piti käyä äitienpäivä siiteri juomassa paikallisessa eilen illalla kaverin kanssa, mutta ei.

 Hellun piti eilen vain muutama pelikalja tissutella, mutta eihän se siihen jäänyt vaan piti sitten illalla baariin lähteä kaverin kans, eikä vieläkään herraa ole näkynyt kotona. Kiva.. Onneksi mulla on kuiten tuo Sofia minua piristämässä ja pikkuinen antoi tietämättään ihanan lahjan; nukkui taas 7h putkeen yöllä ja syötön jälkeen vielä pari tuntia niin äiti sai rauhassa aamukahvit juua ja tupakan polttaa ja touhuta muuta kivaa ennenkuin tyvär heräs. Eli siivosin kaljatölkkejä sun muuta ja imuroittin.

Äitienpäivä ruoka..

Käytiin me sentään Sofian kans minun hyvän ystävän, Sofian kummin tykönä äitienpäivä kahvilla, sillä pitihän se kuulemma äitille äitienpäivä kahvit keittää äitienpäivän kunniaksi. Ihana tyyppi ♥

Eilinen shoppailureissu

Lähettiin sitte siskon ja kaverin kans extemporee Rovaniemelle shoppaileen, sain samalla sitten omaa laatuaikaa vauva-arjesta. Sofia ja isin kans kotia viettään laatuaikaa ja mummoki käväs kylässä. Kierreltiin vähän missä sattuu ja käytiin hesessä läskistymässä. Mie ettin hellulle synttärilahjaa ja löysinki vielä! Mut niistä sitte ko hellulla on synttärit viikon päästä ja meillä on sitten samalla vapaa-aikaa ko Sofia mennee mummolaan. Yhen lahjan hellu sai jo etuajassa; grillin. On se lahja vähän minunki, mut hyvään saumaan tuli kyllä tuo grilli ko kesä tulossa niin pääsee rillaamaan. 

Takasin tulomatkalla oli mahoton koppeloita vai riekkojako ne nyt oli, oli niitä kuiten enempi mitä poroja. Hauska reissu oli kyllä vaikka siskon autosta alako vissiin jarrupala vinkumaan ja poltin sitte sormet ko menin kokkeileen et onko se kuuma. Mulla on kyllä maailman paras anoppi, ihana oli eilen luutunnu ja imuroinu meillä ko olin ollu shoppailemassa ettei meän tartte ressata siivoamisesta! Ei siinä minusta on muutenki tullu kauhea siivousintoilija äidiksi tulon myötä et yritän pitää kämpän puhtaana ihan vain jo Sofian ja meän mielirauhan takia.

Hellu menny nyt aamusta kaverin kans vaihtaan meän autosta kesätassut alle ja met Sofian kans kahdestaan touhutaan kotona ja vietetään äititytäraikaa

Hämmennysten aamu

Aamu 7 asti oltu hereillä ja kerranki positiivinen hämmenys; Sofia nukku koko yön! Ilta 11 tyvär laitto kylvyn kautta yöunille ja heräs vasta 7, piti hellulta varmistaa et onko hän joutunu yöllä syöttään Sofiaa ja mie vissiin tyytyväisenä vain olen nukkunu enkä oo ees heränny. No niin oli tuo minun helluki tyytyväisenä nukkunu eikä ole joutunu syöttään. Tällaisia öitä lisää!

Nyt tyttö nukkuu tyytyväisenä pihalla päikkäreitä.

Ihmeen hyvin silti ollaan saatu nukuttua koko tämä aika Sofian kans, 1-3 kertaa jouduttu vain yössä syöttään ja pari yötä vain ollaan jouduttu valvoa aamu 5 asti silloin ko tyttö oli 3 viikon ikäinen ja kärsi vähän masukivuista, mutta onneksi ne loppuivat aika pian. Kyllähän sitä alussa oli aika kädetön olo ko synnäriltä päästiin kotia mut aika äkkiä ne äidinvaistot heräs ja alkoi tietään et mitä nyt pitää tehdä. Sofia on ollut kyllä ihanan rauhallinen ja niin iloinen ja nauravainen lapsi ko olla ja voi ja nytkö miettii niin aika helppo hoitoinen. Ei tämä vauva-arki silti mitään ruusuilla tanssimista ole et väsyttämäänhän tämä laittaa, mutta kyllä tämä silti on sen arvoista, sillä kuitenkin nautin tästä mahoton ja rakastan tätä ainaki 95% ajasta, 5% lähtee kärtyämisen ja väsymyksen takia. :D

Raskauden eteneminen

1. kuukausi
En huomannut aluksi mitään, luulin että menkat on ressin tai pillereitten takia myöhässä ja sitten unhodin koko menkat

2. kuukausi
Ei vieläkään mitään oireita. Vasta tämän toisen kuun lopulla (suurin piirtein rv 8) alkoi oksentelu ja pahoinvointi, jolloin aloin epäillä raskautta ja tehin testin, joka näytti tietenkin positiivistä. En juonut enään alkoholia testin jälkeen. Raskaus ei näkynyt päälle päin mutta minun tissit turposivat tässä vaiheessa.

3. kuukausi
Oksentelu jatkui päivittäin. Ensimmäinen neuvola käynti ja sovittiin ensimmäinen aika ultraan, jotta raskaus varmennetaan. Lähtö paino 50kiloa, eikä paino meinannut näinä viikkoina lähteä nousuun ollenkaan vaan laski. Nähtiin meidän pikkuinen ekan kerran rv 10+1. Sydän suli totaalisesti ♡ Ensimmäinen lääkäri aika oli sitten rv 10+3 ja kaikki oli niin kuin pitikin. Pieni vauvamasu (pömppis) alkoi kasvamaan ensimmäisen kolmanneksen loppu puolella

4. kuukausi
Oksentelu jatkui edelleen ja verensokeri laski samoin verenpaine, mikä toi mukanaan väsymyksen. Paino ei vieläkään meinannut lähteä normaaliin nousuun, mutta yritti kuiten. Ensimmäinen rakenne ultra oli rv 13+3, niskaturvotusta ei ollut ja kaikki oli niin kuin pitikin, toinen kerta kun näimme meän pikkuisen ♥ Masuki alkoi jo hyvin näkymään ulospäin loppu vaiheessa ja ostinkin ensimmäiset äitiysfarkut ko farkut ei mennyt enään kiinni.

RV 22

5. kuukausi
Oksentelu loppui melkein kokonaan, mutta paino lähti hyvään (normaaliin) nousuun. Tunsin ensimmäiset kunnon liikkeet rv 18+3 ja Hellu tunsi liikkeet ekan kerran rv 19+2.Toinen rakenne ultra oli rv 21+0 ja saatiin tietää että tyttö on tulossa ja kaikki hyvin! Kolmas kerta ♥

6. kuukausi
Oksentelu loppui kokonaan, jee! Väsymyskin hellitti. Tällä kuukaudella minulla meni lonkkahermo aivan tajuttoman kipeäksi ja sitä kesti viikon verran. Minulla alkoi huimaamaan jos seisoin liian kauan huonossa sisäilmassa. Verensokeri ja verenpaine olivat alhaiset mutta muuten kaikki oli niin kuin pitikin, ja painokin oli hyvässä nousussa 56kiloa. Kerran oksensin muuten tämän kuukauden aikana ja selkäkipuja alkoi herkemmin tulemaan ja lonkkahermo meni taas mutta tällä kertaa toiselta puolelta.

RV 33+3

7. kuukausi
Maha tuntui tällä kuukaudella jo niin isolta ettei se voisi kasvaa enempää... Hemoglobiini tipahti reilusti alle satasen ja neuvolatäti alkoi huolestumaan jo anemiasta sillä olin niillä rajoilla, eli rautaa lisää ja toivoa et se lähtis edes pieneen nousuun. Kärsin välillä näköhäiriöstä, mustista pisteistä näkökentässä ja silmät olivat välillä valon arat. Pissasta löytyi proteeinia +2, mutta onneksi se laski samantien pois, ettei tarvinnut pelätä raskausmyrkytyksen oireita. Unen laatu huononi, sillä pikkuinen oli aivan mahoton liikkumaan ja saatoin jo erottaa jalan tai käden, koska venytteli, oli hikka yms.

RV 35+0

8. kuukausi
Tässä kuussa ei ollut mitään oireita, muutako iso maha joka hankaloitti liikkumista ja nukkumista. Tietenkin vauvvelin liikkeitä tuntui joka päivä. Hemoglobiini ja verenpaine edelleen alhaiset, muuten kaikki ok. Aika tuntui menevän niin nopeaa ja tuntui loppuvan kesken ettei ehdi mitään valmistella.

9. kuukausi
Olin väärässä mahan suhteen, sehän kasvoi vielä isommaksi! Neuvola käyntejä alkoi olla tiheään, alku ja loppuviikosta. Loppu kuukausi meniki odotellen et koska tyvär haluaa tulla maailmaan ja myönnän et laskettuaika ko tuli niin alkoi jo vähän turhauttaan ja mietin monesti et vauhtia tyttö, äiti haluaa sinut jo syliin. Sofia syntyikin rv 41+2 ♡

RV 41+0

Esittely

Oon jo pitkään miettinyt että alkaisin kirjoittaan blogia, ihan yksinkertaisesti siitä syystä että tykkään tosi paljon kirjoittamisesta ja tämä blogi on samalla mulle terapiaa ja hyvä tapa koota muistoja.

Mutta tervetuloa seuraamaan blogiani jos kiinnostusta löytyy! :)

Juttuja varmasti tulee löytymään laidasta laitaan; vauvajuttuja, sisustamista, arkea, parisuhteesta, tatuoinneista, minun mielipiteitä yms... eli yksinkertaisesti minun elämään liittyvistä asioista. Tähän härdelliin kuuluu minun lisäksi minun kihlattu, ja meidän tyttäremme Sofia, joka on syntynyt 2/14. Pari kissaaki löytyy ikävä kyllä.

PS. Sofia nauroi tänään ekan kerran ♥